Ostin herkkuja, litsejä ja savusilakoita. Litsistä tai oikeastaan mangosta huomenna, nyt muistelen savukalaa.

Kalojen savustus oli kivaa. Siinä tehdään hopeasta kultaa, noin puolisymboolisesti sanoen: hopeakylkinen kala muuttuu kultakylkiseksi.

Savustaa ulkona voi vain kesällä, joten oli aina sellainen lapsuuden kesä kun savusti. Ensin laitetaan kalat vahvaan suolaan, ja pitää malttaa odottaa. Aikaa oli, lapsena ei yleensä ollut kiire.

Sitten pönttöön aletaan haeskella leppää, jota ei kumminkaan löydy. Siis kaadetaan jostain leppä, ja laitetaan tuoretta leppää ja kuivaa muuta puuta, ehkä vielä vähän katajaakin. Kalat ladotaan melko tiiviisti, kaksi kiloa täyttää vähän yli pöntöllisen, joten kissoille syötetään osa. (Kalaa ostettiin aina kaksi kiloa.) Sitten tarvitaan ämpärillinen kylmää vettä ja kaksi vanhaa viljasäkkiä. Viljasäkit kastellaan, ja kansi peitetään niillä. Sillä tavalla tulee pönttö tiiviiksi ja savu pysyy siellä. Sitten vain ihan pikkarainen tuli alle, ja sitä sitten hoidellaan tunnin verran. Välillä kurkataan pönttöön ja päästetään ilmoille mahtava savumerkki.

Lopputulema on hyvää, kullankeltaista kalaa. Parasta on mäti, jos sattuu emokala olemaan mukana. Sitäkin parempaa on itse prosessi - musta pönttö, puiden haku, odottelu.