Mummu joutui Poriin sairaalaan. Kävimme mummua katsomassa taksilla, ja ilmeisesti minä pienempänä sitten kyllästyin ennenkuin äiti oli jutellut tarpeeksi mummun kanssa.

Muistan, että taksinkuljettaja osti minulle monta kertaa rasian Jee-jee -merkkisiä pastilleja. Niitä sitten mutustin sairaalassa, taksissa kotimatkalla ja kai vielä kotonakin.

Sille sairaalareissulle mummu sitten jäikin. Ei ehtinyt paljon eläkepäiviä viettää, sokeritauti kaiketi vei.

Joskus tulee vieläkin surullinen häivähdys mieleen, jos pastillirasia jotenkin muistuttaa Jee-jee -pastillien rasiaa.