Kun olin jotain kymmenen tienoilla, talolta maantielle johtava tie lanattiin tai jotain sellaista. Silloin siitä paljastui yksi kivi, ehkä 10 sentin korkuinen. Likimain joka aamu ajoin pyörällä siten, että hyppäytin pyörää tuolta kiveltä.
Hassua, miten voi muistaa näinkin pieniä asioita. Tämä on niitä muistoja, jotka tulivat mieleen kun erikseen ajattelin mitä kirjoittaa.
torstai, 14. helmikuu 2008
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.