Meillä oli ja on monta valokuvakansiota. Ne ovat täynnä kuvia hautajaisista.

Nojoo, onhan kuvia muustakin, myös minusta pienenä. Mutta suuren osan vievät kuvat hautajaisista. Aina sama kirkko ja samat tummat vaatteet, sama arkunkantokuva. Onhan sekin jotain hupia, kun voi arvella että kuka lie arkussa ja muistella kuolinjärjestystä. Olisi sitä silti voinut vähän elävämpiäkin kuvia ottaa. Vaikka perunannostotalkoista.

Vaan eipä sitä tule otettua nytkään valokuvia esim. minusta istumassa työhuoneessani. Tavallaan se on hassua, koska tätä tavallista arkea nyt kumminkin suurin osa elämästä on.