Pari viikkoa sitten kulkukauppiaita muisteli eräs blogin kommentoija.

Ja totta, niitähän kävi. Ei nyt kovin usein, mutta joskus kumminkin. Oli WC-paperin kauppiasta, ja vähän epäilyttävämpää vaatekauppiasta, ja taulukauppiaita ja joskus kaupattiin palvattua lihaa.

Jälkikäteen ajatellen tuntuu hölmöltä että vaikkapa lihaa tuotiin kotiin, kun samalla vaivalla kaupassa käydessä senkin olisi ostanut. Mutta joku wc-paperi saattoi olla mummolle ihan käteväkin, oli vähemmän isoa tuotavaa kaupasta. Ja osa teki itse vaikka pärekoreja ja myi niitä. Ja kenties osa vain piti kaupanteosta - miksipä ei, ainakin jos oli kiva ilma ja kiersi talosta taloon vaihtaen samalla muutaman sanan kaupanteon sivussa. Kyllähän noilta joskus ostettiinkin tavaraa.

* * *

Yliopiston oviin tuli pari kuukautta sitten tarrat "Luvaton kaupustelu kielletty". Mistähän kaupustelulupia saa?