Tämä on 366. ja viimeinen varsinainen merkintä.

Sellainen siis oli minun lapsuuteni ja nuoruuteni. Kauheaa, sanoo varmasti useampi. Mutta entä tiedä... varmasti minusta olisi voinut tulla toisenlainen Jori toisenlaisessa ympäristössä. Mutta pidän itsestäni tällaisena.

Minulla oli tilaa, oli aikaa, oli vapautta mennä ja tulla. Pieni kylä, pieni koulu. Onnea. Äiti joka rakasti, pienenä myös mummu. Ja rakastihan enokin, vaikka ei sitä tietysti koskaan sanonut ääneen, ja vaikkei osannut elämäänsä hallita. Minusta Honkajoella ei ollut juuri pahoja ihmisiä. Oli vain niitä, jotka olivat "heikompi toista" kuten Eino Leino runoilee. Ja olipa sentään kokonainen kylällinen tolkullisia ihmisiä.

Ja muistettakoon blogin otsikon olevan "Sut olis pitänyt huostaanottaa" eikä "Mut olis pitänyt huostaanottaa".

On vain yksi Honkajoki, on vain yksi Antilan kylä. Ja silti näitä honkajokia on Suomessa satoja ja antiloita tuhansittain. On vain yksi Jori, ja silti tänäänkin syntyy liki sata poikavauvaa, ja sata poikaa täyttää viisi ja ehkä sata poikaa ihmettelee mitä tekee jouluna saamallaan palapelillä.

Nämä honkajoet, nämä antilat ja nämä pojat ovat itse paloja suuresta pelistä nimeltä Suomi.

(Tulipas siitä nyt teatraalinen lopetus. Mutkun en keksinyt loppuun mitään lehmäjuttua ;=) )