Koulussa Mäntysalo lyheni muotoon 'Mäntti'. Nimitys oli vakiintunut,
mutta kertana eräänä yksi opettajista koki herätyksen. Hän piti aamun
aluksi pitkän puheen: se ei ole Mäntti, se on Mäntysalo tai sitten
Jori, ei saa sanoa Mäntti.
Oppilaat uskoivat. Mutta sitten tuli viimeinen tunti ja oli liikuntaa.
Tunteja oli ollut välissä monta ja opettajan neuvot jo unohtuneet.
Pelasimme pesäpalloa, kuten aika usein. Minä ja Toni olimme hyviä
heittäjiä, ja niinpä olimme ulkovuorossa taas takakentän koppareina.
Pesillä oli väkeä, lyöjä osui hienosti, kuului komea kopahdus, pallo
lensi kaaressa ja pesät rullasivat. Kotipesällä nähtiin miten pallo
lensi meitä kohti, ja annettiin neuvo:
MÄÄNNTTII JA TOOONNTTUU, POLTTAKAA KOLMOSPESÄLLEEEE!!!
Opettaja ei enää koskaan sanonut mitään lempinimistä.
torstai, 31. tammikuu 2008
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.