Jossain vaiheessa, mielestäni melko myöhään, opin poimimaan kanttarelleja. Niitä kasvoi muutamassa paikassa, eniten ehkä Pakkasen kyrölle vievän tien varressa. Sienet olivat hyviä, vaikka ei niitä koskaan saanut kuin pannun kai kaksi korkeintaan.

Muistan ajatelleeni jotenkin siihen tapaan, että miksi ei jo aiemmin minulle kerrottu sienistä. Vähän sellainen huijattu olo, että näin hyvää herkkua on kasvanut jo monena syksynä.