Luin tätä omaa blogia läpi ja ajattelin tehdä yhteenvetoa.

Ensimmäisenä kiinnitin huomioni siihen, että kirjoitan kavereista hirveän vähän. Ei se voi niin olla. Olihan minulla kavereita, meillä kävi ja minä olin toisten luona. Enkä nyt mielestäni ole niin epäsosiaalinenkaan. Joissakin merkinnöissä olenkin miettinyt esim. mitä me oikeastaan leikittiin tms.

Mutta sitten toisaalta. Jos vaikka sanotaan että kerro missä olet ollut onnellinen, niin ensimmäisenä tulee mieleen vaikka tähtien katselu makuupussista. Yksin. Sitten voi tulla mieleen että ääh, olisi pitänyt sanoa jotain missä on perhe mukana. Mutta rehellisesti ottaen ensimmäinen ajatus todellakin on jotain missä olen yksin.

Mutta mistä tämä sitten johtuu? Ehkä geenit, mutta ehkäpä olin todella aika omissa oloissani (sana 'yksinäinen' olisi tässä väärän mielikuvan antava) koulun alkuun saakka, ja kenties se on painanut merkkinsä.