Pienenä luin paljon.

Useimmiten kiipesin katolle lukemaan. Helpoin oli talon katto, melko hyvät tikkaat ja mukava paikka savupiipun juuressa. Toinen paikka oli sitten navetan katto, jossa oli tiilikatto. Siellä piti olla varovainen, etteivät tiilet hajonneet. Katolla kukaan ei häirinnyt.

Hmm... ehkä joskus vielä teen Honkajoki-päivän, ja yritän tehdä uudelleen näitä muistellessa mieleen tulevia juttuja. Osa on mahdotonta jo, mutta talo ja sen katto ovat edelleen olemassa. Ja joki virtaa kuten ennenkin, Santaniemi on entisensä ja joen ranta muutenkin.