Peräkytö oli se pitkä pelto. Siinä sai siis tuuli vauhtia.

Kerran tultiin traktorilla metsästä, perässä reki ja siinä puukuorma. Oli satanut aivan ohutta puuterilunta, ja sitten tuuli oli puhaltanut sen peräkyröltä tielle. Sitä ei huomattu, paitsi sitten kun oli liian myöhäistä.

Lunta näytti olevan vain vähän, mutta todellisuudessa sitä oli puoli metriä. Lumi jäi traktorin alle ja puristui, kunnes lopulta traktori oli ilmassa. Siinä sitten oltiin, kumpikin rengas monta senttiä maanpinnan päällä, ja pari tonnia rautaa puristanut lumen kovaksi. Melko lailla kauan meni, että saatiin lunta kaivettua.

Hassua, mutta tällaiset ongelmat ovat melkeinpä hauskempia muistoja.