Kun ei ole asfalttia, pitää tietä hiekoittaa joskus. Ja sitä hiekkaa laitetaan sitten kerralla paksulti.
Voi että oli raskasta polkea! Oli oikein tuskainen olo, kun pikku-Jori painoi pedaalia alaspäin ja toivoi määränpään pian tulevan. Montaa päivää ei hiekka kestänyt ennen kovettumistaan, mutta toisaalta se tuli aina yllätyksenä. Yhtäkkiä vain aamulla huomaa että eih, taas tämä.
tiistai, 17. kesäkuu 2008
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.