Koska koulu oli pieni, ei tietysti ollut mitään erillistä liikuntasalia. "Koripalloa" harrastettiin siten, että luokka tyhjennettiin ja kaksi oppilasta nousi tuolille ja teki käsistään "korin".Hyvin se toimi niinkin.

Tämä tyhjennys edellytti tietysti pulpettien siirtämistä pois.

Luokan edessä oli tilaa niin, että kuusi pulpettia saattoi viedä suoraan, ja kaksi open pöydän taakse. Jos kuusi pulpettia laittoi ensin paikalleen, jäi kaksi aivan turhaa paikkaa käyttämättä. Tämä tietysti kyrsi pikku-Joria, joka ei millään kantaisi enempää tavaraa kuin on pakko.

Muistan miten kerroin tästä niille kuudelle isommalle, jotka veivät pulpettinsa ensin. Ja sain vastauksen: "Meidän pulpeteille löytyi paikka."

Siitä eteenpäin olen pohtinut, miten ihmiset saisi ajattelemaan kokonaisuutta eikä vain omaa pulpettia. Valitettavasti pohdinta ei ole tuonut merkittävää valaistusta ongelmaan.