Kertana eräänä Markku istuskeli meillä, ja tietysti alkoholia meni. Liekö viina loppunut vai muuten tullut idea, en muista, mutta kumminkin kaapista löydettiin lehmän ruuansulatuslääke. Siinä oli taikasana "spiritus" tuoteselosteessa, joten sitähän alettiin kaatamaan kurkkuun. Kesken kaiken tuli mieleen josko aine on myrkyllistä, olihan siinä muutakin kuin etanolia.

Siispä soitto apteekkiin. "Olen juonut tällaista, onkohan tämä vaarallista?" Apteekkari kyseli mitä aine on, eikä varmaankaan tiennyt tuotenimen perusteella siitä mitään, elukoiden eikä ihmisten aine kun oli kyseessä. Joten Markku saneli yksitellen latinankieliset ainesten nimet.

Apteekkarin tuomio oli, että aine ei ole suorastaan ihmiselle vaarallista, joskaan ei sitä suositella juotavaksi. Markku vielä varmisti: "Kuolenko minä?". Apteekkari toisti, että ei. Niinpä Markun seuraava kysymys oli tietysti selvä: "Voinko sitten juoda loputkin?"...

Harmi etten huomannut myöhemmin kysyä, oliko Markun ruokahalu parantunut.