Merkillistä jos tätä pottujuttua vielä joku jaksaa kiinnostuneena lukea.

Meillä oli vain puisia perunalaatikoita. Niissä oli raot, joten multa karisi mukavasti pois ja laatikoita kanniskellessa. Tästä seurasi, että kaikkein pienimpiä perunoita ei tullut mukaan.

Naapurissa oli erikseen lehmille perunat, ja niitä varten oli peltiastiat. Sellaiset isot, ulkopuolelta jo ruosteisetkin, en tiedä mitä olivat alkuaan sisältäneet.

* * *

Hassua. Perunaa nostettiin vain kerran vuodessa, eikä siinä mitään NIIN erikoista ollut, samanlainen maatilan työ kuin muutkin. Mutta silti - vai ehkä juuri siksi - muistikuvia tuntuukin pulppuavan paljon. Muistan aika elävästi tuon kokonaisuuden, saippuan hajun ja miten hyvää ruoka oli kun oli ollut päivän pellolla.

Ehkäpä muistankin asian juuri sen "rituaalisuuden" vuoksi. Se ei ollut tavallista arkea, vaan tapahtuma, "happening". Ja toisaalta se toistui joka vuosi ja vahvisti aina edellisten vuosien mielikuvaa.

Onko tässä rituaalin resepti? Niitähän on kahta lajia: siirtymät ja ajankohdat. Siirtymiä ovat esim. protu- tai rippijuhla (lapsi -> nuori) ja häät (poikamies -> perheellinen), ja vuodenkiertojuhlia sitten joulut ja juhannukset. Rituaalin tulee toistua, mutta ei liian usein. Rituaali kai luo turvallisuutta, osoittaa että maailma kulkee entisellään.