En syö Edamia. Tai no, syön jos tarjotaan mutta en osta.

Kun oli lehmiä, oltiin tietysti Valion jäseniä. Silloin sai helposti ja halvemmalla maitotaloustuotteita: niitä saattoi tilata paperilla, joka annettiin maitoautolle, ja päivän tai parin päästä sitten tuli esim. tilattu juusto. Kätevää.

Mutta eihän äiti koskaan tilannut kuin Edamia. Edamia, edamia ja lisää edamia.

Valio täytti vuosia, ja jokainen maidontuottaja sai lahjan. Se oli keltaisessa muovirasiassa oleva iso Oltermanni -juusto. Maailmani aukeni! Muutakin juustoa oli olemassa kuin sitä eedamia. En tosin muista oliko tämä ennen vai jälkeen sen, kun Paastolla sain Emmentalia, ja pyysin sitä sitten äidinkin ostamaan. Äiti osti, mutta valitti että se on väkevää. Ja koulussa sai Auraa. Nam.

Luulisin, että tuo keltainen muovirasia on vieläkin olemassa. Se oli pyöreä, hyvällä kierrekannella varustettu ja tukeva. Omituista, että lapsuudestaan muistaa melkeinpä enemmän tavaroita kuin ihmisiä.