Honkajoella oli tapana tarjota rahaa. Kaikilla asukkailla oli
vähintään tuhannen markan seteli talossa, ihan siltä varalta että
joku auttoi. Honkajoki-näytelmään voisi tulla vaikka tällainen
kohtaus:

Henkilö solmii narua paketin ympärille, mutta ei onnistu. Naapuri saapuu.

- Äh.
- Ongelma?
- Tätä pakettia vaan laitan kiinni.
- Minäpä pidän sormea tässä, niin saat solmittua.
- Kiitos.
- Ole hyvä.
- Otapa tästä tonni, kun autoit.
- No älä nyt, enhän minä mitään.
- No autoit autoit, ota nyt!
- No enkä ota. Yhtä sormea pidin.
- Ota nyt edes vähän. (Tarjoaa satasta.)
- Enkä.
- Ota nyt edes kymppi.
- Enkä ota.
- No, kiitos nyt sitten.

Ja molemmat ovat keskustellessa koko ajan tienneet, ettei naapuri
ota palkkiota.