Jollain tapaa tuntuu siltä, että maalla elämässä oli rytmi. On nytkin tietysti lapsen kouluvuosi ja muitakin jaksoja, mutta ei se ole sama. Maalla ensin kypsyi mansikka ja sitten mustikka, kyntöä seurasi kylvö ja sitä korjuu, T-paita vaihtui toppatakkiin ja takaisin.

Ehkä ero on siinä, ettei tarvinnut kalenteria: vilkaisu ulos kertoi miten pitkää oras on, ja se kertoi missä vaiheessa kesää mennään.