Kerran lukiossa matematiiikan opettaja heitti kysymyksen. Viivan vieressä oli kaksi pistettä, piti laskea lyhin etäisyys pisteestä toiseen viivan kautta.

Opettaja kysyi, minä viittasin heti. Täydellinen hiljaisuus. Opettaja katselee, toteaa sitten "Joku muu kuin Jori tällä kertaa." Odottaa, ei vastausta. Huokaa ja selittää taululla: toinen pisteistä tietysti peilataan toiselle puolen viivaa, ja vedetään suora siihen ensimmäisestä pisteestä. Väliimatka saadaan tietenkin pythagoraan lauseella.

Oppilaat varmaan katselivat että on se Jori hirmu viisas. Heti tiesi tuonkin.

Todellisuudessa minä mietin jotain paljon monimutkaisempaa kuviota, jonkinlaista trigonometrista vaikeaa kaavaa. En muista tarkistaneeni jälkeenpäin olisiko sillä tullut edes oikeaa tulosta; luulen, että ei.

Kai oikeastaan olisi pitänyt kertoa siinä, että en minäkään sitä tiennyt. Nyt luultiin liian viisaaksii.