Syntymäpäivänäni, 16. tätä kuuta, Eerika totesi että enää kuukausi lomaa. Eerika on nyt kymmenen, enkä muista aiemmilta kesiltä tuota huomiota yhtä aikaisin. Toivomme tietysti lapsemme vielä elävän hetkessä, eikä odottavan kivan loppua.

Mutta pakko myöntää, että niin se oli itselläkin. Ainakin ala-asteella syntymäpäivään saakka kesälomaa oli edessä melkein ikuisesti, ymmärryksen ylittävä määrä. Mutta sitten kuukausi oli jo valitettavasti ymmärrettävä, ikäänkuin silloin ymmärsi että tämäkin kesä loppuu.