Muita poikia tuntuivat kovasti kiinnostavan mopot ja myöhemmin autot. Jannella oli vain ihan tavallinen uutena ostettu "Manki" (Honda Monkey), mutta hän olikin poikkeus. Tonilla, Markuksella ja Karilla oli kullakin ainakin jossain vaiheessa vanhoja mopoja, joita viritettiin ja säädettiin. Toni oli käsistään ihan käteväkin ja innostui enemmän, muutkin toki osasivat jotain.

Itseäni ei koskaan kovin kiinnostanut mopojen virittäminen. En muista edes juuri ajaneeni, joskus vähän kokeilin. En tiedä osaisinko nytkään ajaa mopoa, jos sellainen alle laitettaisiin.

Jonkun päivän muistan, jolloin Markuksen mopoa viritettiin. Pakoputkea lyhennettiin, tarkoitus oli saada lisää tehoa. Paloja otettiin yksi kerrallaan pois, ja joka kerta ääni koveni. Ja kai kaikki kuvittelimme, että vauhti kasvoi. Lopputulos oli tietysti se, ettei koko mopo enää käynnistynyt.

Avoimeksi minulle jäi se, mistä ihmeestä noita mopoja oikein saatiin.