Armeijassa en ollut suinkaan patterin heikkokuntoisin varusmies. Pääsin näet Cooperin testissä 2080 metriä, heikoin jäi vielä minusta parikymmentä metriä...

Ensimmäiselle leirille hiihdettiin. Paluumatkalla puolet porukasta tippui pois, enkä minä ollut heidän joukossaan. Itse asiassa jopa kannoin jonkin aikaa toisenkin kaverin kivääriä.

Jos siis jotain jäi lapsuudesta, niin ainakin taito hiihtää metsässä. Vaikka mukana oli kovakuntoisia kavereita ja vaikka osa oli paljonkin hiihtänyt, niin olivat hiihtäneet valmiilla suoralla ladulla. Minä olin joka talvi pyörinyt metsässä, en kovaa enkä pitkälti, mutta kumminkin.

(Suoralla ladulla hiihtoakin tuli intissä harrastettua. Siinä toki kävi kuten arvata saattaa, eli ensimmäisenä lähdin ja viimeisenä tulin.)