Kun kuljen metsässä, tulee mieleen joskus lapsuus. Useimmiten olo on semmoinen ei-ihan-natsaa: Honkajoki on varsin karua, ja Tampereella on enemmän rehevämpää kuusimetsää.

Pieni mutta tärkeä asia on kanerva. Sehän on Suomen yleisimpiä kasveja, mutta ei sekään kaikkialla kasva samalla tavoin kuin lapsuuden metsikössä. Kanervassa on pieni mutta hauskan värinen kukka, ja jos nuuhkii tarkasti, huomaa siinä hennon tuoksunkin. Kanerva vie ajatukset kauas taaksepäin.