Kun pääsin ylioppilaaksi, minulle järjestettiin juhlat. Kylän toimesta.

En enää muista tai tiedä mistä homma alkoi. Joka tapauksessa Antilan ala-asteella oli kylän väen järjestämä juhla, jossa minä olin jonkinlaisena sankarina. Tietenkin jälkeenpäin ajatellen ymmärrän, että minulta odotettin pari kertaluokkaa heikompaa suoriutumista. Lienenkö ollut jonkinlainen malli johon viitata: kun se Jorikin sieltä juoppojen keskeltä itsensä ylioppilaaksi luki, niin kyllä sinun...

Juhlissa oli hyvää ruokaa ja onnitteluja. Ei niistä mitään sen kummempaa ole mieleen jäänyt sinänsä. Juhlakaluna oli vähän outo olo, mutta otin sen annettuna asiana, kuten elämän yleensäkin.