Laura totesi aattoiltana, juuri ennen nukkumaanmenoa, jotain sentapaista kuin "...nyt joulun jälkeen pitää sitten...". En muista sanamuotoa, mutta idea oli kumminkin se, että joulu päättyi kun jouluaatto oli ohi, lahjat jaettu ja vieraat lähteneet. Tosin tämän sitten Laura korjasikin itse.

Mutta niin, koska joulu loppuu, ja koska se loppui lapsena? Mielikuvani on, että paitsi alku oli aiemmin, myös loppu oli myöhemmin. Jouluruokia syötiin pidempään, lomakin tuntui pidemmältä (vaikka tuskin oikeasti oli) ja jotenkin aika oli hitaampaa.

Tosin silloinkin "vanhukset" valittivat miten aika kuluu niin nopeasti, "vastahan oli kesä" jne. Mutta silti... ehkä aika oli oikeasti hitaampaa 80-luvulla. Kyllähän nykyään kieltämättä ikävästi odotetaan joulua ja heti aatosta selvittyä aletaan odottaa uuttavuotta jne. Carpe diem, sanoisi latinaa osaava (suom. "tartu hetkeen"), mutta mitenkähän helposti tuon osasi toteuttaa sekään latinpuhuja joka lauseen ensimmäisenä ilmoille toi? Vaan yritänpä ainakin itse nauttia joulunajasta, vaikka välipäivät töissä olenkin.