Anoppini näytti joskus vallan kauhistuneelta, kun tytär sanoi ruman sanan. Ja olenhan minäkin sitä mieltä, että kiroilu ei ole kovin kaunista.

Mutta silti mietin onko taustan takia minulla vaatimukset a) liian alhaiset vaiko päinvastoin b) realistiset. Kun ajattelen että jos lapsi ei lyö, varasta eikä valehtele, ja vielä olisi pääosin selvinpäin ja tekisi joskus töitäkin, niin se on jo aika hyvä. Eipä siinä muutama vittusaatana tunnu isolta asialta, puhumattakaan nyt jostain hiusten harjauksesta.

Sitäpaitsi tuntuu se näinkin toimivan: eipä kirosanoja ole enää juuri tullut, vaikka reagoin niihin suunnilleen samalla äänellä kuin sanoessani "ois kiva jos pinoisit noi koulukirjat vähän siistimmin".