Kävin viikonloppuna metsässä. Oli poika mukana ja naapurista samanlainen isä-lapsi -pari. Paistettiin makkaraa.

Eräs kummia asioita on se, että Laura opetti minut retkeilemään. Honkajoella metsää oli *paljon*. Ei silti tullut koskaan siellä käytyä. Tai siis tuli, mutta ei koskaan yötä taikka nuotiolla, eikä oikeastaan edes eväsleipien kanssa. Kummallista näin jälkikäteen ajatellen.

Tietynlainen vähäinen jälkikäteisharmistus minulla on tästä. Ainakin sitten vanhempana, ei lapsena vaan jo nuorena, olisi voinut enemmänkin kulkea. Toisaalta, ei siihen aikaan ollut GPS:iä ja eksynythän minä tietysti olisin.