Minulla on kaksi muistoa kananmunasta.

Ensimmäinen on Niemellä ja on harvoja muistojani ajasta ennen kouluikää. Eno kävi joskus ryyppäämässä Niemellä(kin), ja minä saatoin olla mukana. Hämärästi muistan, että Niemen äiti paistoi kananmunaa paistinpannulla joka oli erilainen kuin meillä, ja antoi minulle. Se oli kovasti hyvää. Jotain eroa siinä täytyi olla kotona paistettuun, koska se on jäänyt noin vahvasti mieleen.