Joskus saattoi vaihteluksi mennä Braggen kyrölle tai ehkä Pakkasen kyrölle.

Nuo olivat samaa peltoa Etukyrön kanssa, mutta niille mentiin eri teitä. Hieman karkeistaen nuo kolme tietä muodostavat viuhkan, jonka päässä on pellot, kuitenkin siten että yksi tie jatkuu vielä pidemmälle aina Peräkyrölle saakka.

En koskaan oppinut reittiä Braggen kyrölle sillä tavalla ulkoa, että tietäisin koska tie loppuu. Oli siis yllätys, kun viimein jonkin mutkan jälkeen kyrö näkyi.

Eräs ensimmäisiä muistamiani päättelyitä on sen tajuaminen, että pellot ja tiet rajaavat suljetun alueen. Saatoin siis kokeilla vaikkapa suoraan tiettyyn suuntaan kulkemista, enkä voinut eksyä.