Kuulin eilen Kunnaksen Simon kuolleen. Simo oli se, joka totesi että pian poika tietokoneeseen kyllästyy.

Mieleeni palasi eräs kulotuskerta. Paikalla oli eno, Simo ja joku kolmas, ja sitten minä. Kolme kulottajaa humalassa, tietenkin. Peräkyröltä piti heinää polttaa, ja kaverithan eivät turhia varoneet. Eniten joi Simo, ja kun muut alkoivat pikkuhiljaa sammutella paloja, jatkoi Simo edelleen sytyttämistä. Minä yritin juosta Simon perässä ja rajoittaa paloa, jota Simo edellä levitti. Eniten on silti mieleen jäänyt pellonreunan kytevät katajat, joita tuntui olevan melkein mahdoton sammuttaa. Pelotti että palo siirtyy ojan yli metsän puolelle. Mutta jollaiin keinolla palo sentään saatiin pysymään pellolla.

Eipä silti, Simo oli sentään keskimäärin vähän enemmän tolkuissaan kuin muu porukka.